​​​Susanna Alakoski:


Syksyn aavistus


Niin se vain on

Suomi sydämessäni,

jätetty paikka, katu.

Muistan ja palaan sinne.


Vaasa, Tampere, Savonlinna.

Ja isä, joka evakuoitiin Jyväskylään.

Äiti, joka pinkoi metsäään ilmahyökkäyksiä pakoon.

Harmaassa majassa, naisten nyyhkintä vielä syntymättömän lapsen takia.


Keväänvihreät metsät.

Talventörröttäjät hangessa, yötön yö ja isä lausuu laulun


Kaipaus vastaa sydämen ääneen,

Onneni tiedän mä nyt taas niin yksin jääneen.



Tulipalot, tuulimyllyt, ruis

Ja sitten tuli talvi, jonka kimalteleva huntu peittosi tehtaan

Yön sine, suksien narina, oravien hopeinen turkki

Isoäiti itki, miksi sinä isänmaani tapat meidät, omat asukkaasi?

Äiti totesi, vapaus on muualla


Kevät tuli ja purojen laulu aittojään alla

Kielitaistelut, ja aina vaan sen Venäjän vallankumouksen muisto,

ja kaikki ne itäautot kaduilla. Kuiskailtiin, kun koivunsavu nousi tulesta

ja haitari otettiin esiin ja isä lauloi jälleen:

Jos lemmen tahdon sulle lahjoittaa,
Saat Kotkan ruusun hetkeks omistaa


Ja se sauna, ja yhteinen puuhuussi ja lestadolaiset, ja tehtaan korkea torni. Vaasan Puuvillatehdas.

Isoäidin työpaikka ja elämä ja suonikohjut. Vaasan puuvillatehdas. Josta me emme puhuneet,

mutta sieltä saimme selviytymisrahamme. Ja yhteiset hetket Ritvan kanssa,

ja tuhannen muun kehrääjän, kutojan ja ompelijan kanssa. Joista emme myöskään puhuneet.

Sen sijaan puhuimme siitä, miten tärkeää on unohtaa kosken punaisena kuohuneen veren, vuoren,

joka sortui mereen ja me lapset, jotka ihastelimme jäätyneitä vesiveistoksia, talven omia taideteoksia,

ja aikuiset tarkkailivat aamun sumua, joka hiljaa vetäytyi pois, pyyhki yön hien pois kaupungin kasvoilta

 jaksaakseen vielä yhden päivän.

Suomi, aina niin lähellä, ja kaukana. Ja kun aikuiset joivat viiniä ja kahvi sai hienon värin, jossain Ruotsissa jatkui laulu:

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa missä

onnen kaukorantaan laine liplattaa.


Harvinaisina hetkinä Edith Södergranin tähdet tuikkivat meille.

Tähdet nousivat, lensivät, näyttivät suuntaa, tulivat kuin viholliset, viettelivät jäisellä katseellaan ja tuhosivat, polttivat ja hehkuivat omasta yksinäisestä voimastaan.

Suomi, tämä suru, tämä kaipuu. Tämä uskomaton ylpeys. Muinaiset taistelukentät. Punaisten muistomerkit metsissä. Sankarihaudat ja viattomien lasten päivä. Sotalesket. Vanhat konekiväärikkummut. Venäläiskakarat. Mannerheim, joka tuijotti meitä vakaalla katseellaan kultaraameistaan isoäidin luona.

Revontulien miekat tammikuussa,

mustat värisevät metsät,

järvien pohjattomuus,

joita ajattelimme, kun juoksimme pitkin Ystadin rantoja silkinpehmeä hiekka varpaiden välissä. Ja aaltojen pehmeät halaukset. Tavallaan kahdenlainen olotila. Siskoksen suhde itään, jota ei substantiiveilla voi kuvailla. Ja kielen salainen orkesteri sielussani.

Sääli, sydän, syyskuu.

Alas, ylös, taaksepäin.


Suomi, saavuttamaton unelmani. Mikä unelma?
Suomihan oli väsyneitä poikia, miehiä, äitejä, itkeviä lapsia, pakolaisia. Kekkonen, Karjala ja Koivisto. Ja kaikki vuodet olivat Suomessa mullistuksen vuosia. Suhteessa Venäjän rajaan ja lännen ostoskeskuksiin. Ja se ikuinen tulevaisuuden toivo. Rakennettiinn maata, jonka arkkitehti oli optimistinen talkooiinsinööri ja Eurooppa oli rauhan tae.

Sanoin: ”Äiti, kerro minulle!”

Äiti sanoi: ”Uni on unohduksen pelastus”

Ja sitten tuli Arja Saijonmaan : elämälle kiitos, koska annoit niin paljon, annoit naurun ja tuskan. Ja pystyimme erottamaan onnen surusta. Ja lauloimme jälleen ja sitten Bo Carpelan selitti meille loppuelämämme:

Mänskor med svårmod går för sig själva. / Surumieliset ihmiset kulkevat itsekseen,

sköter sitt och drar sig sedan tillbaka, / hoitavat asiansa ja sen jälkeen vetäytyvät omiin oloihinsa.

där är hos dem en visshet, den nådde dem tidigt / heissä elää viisaus, jonka he löysivät varhain,

som i juni en aning om höst. / kuin syksyn aavistus kesäkuussa.



Alkuperäinen teksti: Susanna Alakoski (c) 2017 Äänitetty versio tuotettu Malmön museon Suomalainen ilotulitus -näyttelyyn.

Tilaaja: Merja Diaz, intendentti. Suomenkielinen käännös ja lukija suomeksi: Johanna Parikka Altenstedt, (c) Icecream Consulting AB

Skånes finska tankar på podden!